|
STIG BAUMGARTNER
Stig Baumgartner (b. 1969 in Järvenpää Finland, works and
lives in Helsinki) works with painting, drawing and video art. Baumgartner
has been exhibiting his work publicly
since 1995. He has works in the collections of Museum of contemporary art
Kiasma, the Helsinki City Art Museum, the Finnish National Gallery, the Wihuri
Foundation and in the private collections in Finland and abroad. He has also
made several
pieces for public spaces. The latest was a commissioned piece for the Port
of Helsinki
in Katajanokka in 2008. Baumgartner is currently working at the Finnish Academy
of Fine Arts as a contracted teacher of drawing and perception.
About my works
In my paintings, such as “Joined” (Yhteen liitetty, 2008), there are colored surfaces that have been joined together. I have humanized
the basic forms in my works and sought for a new identity for them, which
makes them perceptibly physical and material. I seek out the themes and
colors of my individual works from the environment, landscape and places.
The colors I use thus have their own history and mutual connection that
precedes the new order I assign them.
The themes I collect during the painting process attach or squeeze onto
surface of the paintings. They turn into objects in a space, perhaps
into figures in a landscape. In other words, I have detached the painted
surfaces from their backgrounds, isolated them into solitary and independent
objects. Their independence is not merely the so-called symbolic free
autonomy of abstract art, but they also carry along psychological tensions.
Simplifying, one could say that in them skin and the surface of the painting
are portrayed simultaneously. In fact, I think of my paintings kind of
as painted portraits of other works. They can be seen as objects or sculptures
that have been forgotten in an empty space or landscape, and carry, in
their own solid surface or in the materialness – or should I say
clumsiness – of the painting process, their own identifiable history.
I feel that a painting has succeeded when it manages to maintain its
tension and is precise in its articulation. I am interested in abstract
imagery that in its simplicity comes close to the mundane, but is still
able to maintain this tension or psychological special nature and personality.
Defining tension in turn is a more difficult task – whether it is
born from the relationships between things or from the lack thereof,
an imbalance.
In the paintings of my “Private Collection” (Yksityinen kokoelma
2002-2006) series psychology, physicality and sexuality are more apparent
than in my more recent works. The works in the series could be described
as a sequence of physical transformations. They are paintings of an unidentified,
nameless form for which a new identity has been sought through painting.
One of the starting points of the painting series are my drawings of
biomorphic abstract works, such as the sculptures of Henry Moore.
Alongside painting, I have also made video works. My videos center on
drawing. They have been animated descriptions of the drawing process
in which, for example, an organic, biomorphic line searches for its final
form on paper. Some of the videos are documentary-like recordings made
in different places where the drawing has occurred. In these videos the
drawer is a part of the video narration, like in “About the Forest,
About the Trees” (Metsää, puita 2006-2009), which was
presented as a video installation at the MUU gallery in Helsinki on 13
February – 8 March 2009. The video work consists of six short scenes
shot in nature, in each of which a kind drawing installation is completed. “About
the Forest, About the Trees” also portrays the drawer doing landscape
drawings. As the video proceeds the drawings that are completed during
it outline the surrounding forest, an area within which the drawer is
finally left.
The basic premise of the work is to show how the perceived surrounding
space is delineated into a specific place and how in this perception
we attach ourselves to the place, furnish it with meanings in the given
situation. In the video drawing and its technique are openings into the
landscape, but at the same time the process also finalizes the event
into a particular choice, which makes this “documented” drawing
event a kind of story, where the drawer also belongs. In the installation
the video is presented together with the drawings that were born in it.
Drawing is an essential and large part of my work as an artist, and the
drawings have often had a central place in my exhibitions. I have liked
to present my larger series of drawings on long display tables that divide
the exhibition space. Analogous to my paintings, they serve as archives
of themes, which can illustrate the formal world of the paintings against
their external points of departure, the perceived and collected figurative
subjects.
|
STIG BAUMGARTNER
Teoksistani
Maalauksissani, kuten ”Yhteen liitetty” 2008, on värillisiä pintoja
liittyneinä toisiinsa. Olen inhimillistänyt teoksissani olevia perusmuotoja
ja hakenut niille uutta identiteettiä, mikä tekee maalauksista ilmeisen
kehollisia ja materiaalisia. Yksittäisten teosteni aiheet tai värit
haen ympäristöstä, maisemasta ja paikoista. Käyttämilläni
väreillä on siten oma historiansa ja keskinäinen yhteytensä ennen
niille antamaani uutta järjestystä.
Maalausprosessin aikana keräämäni aiheet kiinnittyvät tai
pusertuvat maalauksen pintaan. Ne muuttuvat kappaleiksi tilaan, ehkä figuureiksi
maisemaan. Toisin sanoen maalatut pinnat olen irrottanut taustastaan ja eristänyt
ne yksinäiseksi ja itsenäisiksi kappaleiksi. Niiden itsenäisyys
ei ole pelkästään niin sanottua abstraktin taiteen symboleista
vapaata autonomiaa vaan ne kantavat mukanaan myös psykologisia jännitteitä.
Yksinkertaistaen voisi sanoa niissä olevan kuvattuna ihoa ja maalauksen
pintaa samanaikaisesti. Ajattelenkin maalausteni olevan kuin jonkinlaisia maalattuja
muotokuvia toisista teoksista. Ne voi nähdä tyhjään tilaan
tai maisemaan unohtuneina kappaleina tai veistoksina, jotka kantavat omassa jähmeässä pinnassaan
ja maalausprosessin materiaalisuudessaan vai pitäisikö sanoa prosessin
kömpelyydessään, omaa tunnistettavaa historiaansa.
Ajattelen, että maalaus on onnistunut, kun se säilyttää jännitteensä ja
on artikulaatiossaan täsmällinen. Olen kiinnostunut abstraktista kuvakielestä,
joka lähentelee yksinkertaisuudessaan arkipäiväisyyttä, mutta
pystyy säilyttämään tämän jännitteensä tai
psykologisen erityisluonteensa ja persoonallisuutensa. Jännitteen määrittely
onkin sitten vaikeampaa - syntyykö se asioiden välisistä suhteista
vai suhteiden puutteesta, epätasapainosta.
Maalauksissa, ”Yksityinen kokoelma” (2002-2006), psykologisuus, kehollisuus
ja seksuaalisuus on ollut ilmeisempää kuin uusimmissa teoksissani. ”Yksityinen
kokoelma” sarjan teoksia voisi kuvailla sarjaksi kehollisia muodonmuutoksia.
Ne ovat maalauksia tunnistamattomasta, nimettömästä muodosta,
jolle maalaten on haettu uutta identiteettiä. Teossarjan yhtenä lähtökohtana
oli tekemäni piirustukset biomorfisista abstrakteista teoksista, kuten muunmuassa
Henry Mooren veistoksista.
Olen tehnyt maalausteni ohella myös videoteoksia. Videoni keskittyvät
piirtämiseen. Ne ovat olleet animoituja kuvauksia piirustusprosessista,
jossa esimerkiksi orgaaninen biomorfinen viiva paperilla hakee lopullista muotoaan.
Osa videoista on dokumentin kaltaisia taltiointeja erilaisissa piirustuspaikoissa.
Näillä videoilla myös piirtäjä on osa videokerrontaa,
kuten ”Metsää, puita” (2006 -2009) teoksessa, joka oli esillä installaationa
MUU galleriassa 13.2 – 8.3.09 Helsingissä. Video sisältää kuusi
luonnossa kuvattua lyhyttä kohtausta, joissa kussakin valmistuu eräänlainen
piirustusinstallaatio. ”Metsää, puita” teos myös kuvaa
piirtäjää tekemässä maisemapiirustuksia. Videon edetessä sen
aikana valmistuneet piirustukset rajaavat ympäröivää metsää,
aluetta, jonka sisälle piirtäjä lopulta jää.
Teoksen lähtökohtana oli esittää, miten havaittu ympäröity
tila rajautuu erityiseksi paikaksi ja miten kiinnitämme itsemme tässä havainnossa
paikkaan, annamme sille siinä tilanteessa merkityksiä. Videolla piirustus
ja sen keinot ovat avauksia maisemaan, mutta prosessi samalla myös sulkee
tapahtuman erityiseksi valinnaksi, mikä tekee tästä ”dokumentoidusta” piirustustapahtumasta
eräänlaista tarinaa, johon piirtäjä myös kuuluu. Installaatiossa
video esitetään yhdessä siinä syntyneiden lyijykynäpiirustusten
kanssa.
Työskentelystäni olennainen ja iso osa tapahtuu piirtämällä ja
piirustukset ovat toimineetkin monesti näyttelyitteni keskiössä.
Suuremmat piirustussarjat olen näyttelyissä esittänyt usein tilaa
jakavilla pitkillä pöytätasoilla. Maalauksiini rinnastettuna ne
toimivat aiheiden arkistoina, jotka voivat avata maalausten formaalista maailmaa
niiden ulkopuolisiin lähtökohtiinsa siis havaittuihin ja kerättyihin
figuratiivisiin aiheisiin.
|